maanantai 16. marraskuuta 2015

Neulonta kärpänen on jälleen päässyt puremaan

Käsitöitä on tullut tehtyä viime aikoina vähän vähemmän, kun elämässä on ollut kaikenlaisia muutoksia, jotka ovat vaatineet veronsa.

Aloitin oppisopimusopiskelun ja opiskelen aivan uutta alaa. Entisen työn aamuvuorot ovat muuttuneet vuorotyöhön ja se tuo arkeemme uusia haasteita. Tykkään kyllä todella vuorotyöstä, mutta kuljetusasioissa se tuottaa välillä vähän miettimistä.

Nyt innostuin pitkästä aikaa oikein kunnolla taas neulomaan. Ostin Knit Pro:n puikkojakin ja voi herran jestas!!! Miten voi olla neulepuikoissa näin suuri ero. Aina ennen olen novitan puikoilla neulonut, mutta nyt näillä uusilla neulominen on ihan erilaista. Aivan mahtavaa!!!

Seuraavissa kuvissa joitakin tekeleitä. Tein Operaatio joulunlapsi paketin, johon meni tekemäni villasukat, pipo ja lapaset, mutta niistä en muistanut ottaa kuvia.






Keskeneräinen huivi

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kuulumisia...

Täällä ollaan ja muutama projektikin on saatu valmiiksi, mutta jostain kumman syystä en ole niitä vielä blogiini saanut dokumentoitua; rusettipanta ja toinen pipo on ainakin tullut valmiiksi. Rusettipanta meni siskolleni syntymäpäivälahjaksi. Pipo menee ystävälleni joululahjaksi. 

Olen kokeillut myös jotakin itselleni aivan uutta. Pari kuukautta sitten kokeilin värjätä kankaita. Onnistui todella hyvin. Tuli herkullisen värisiä kankaita, jotka nyt odottavat niille sopivaa ompelutyötä. En raaski oikein käyttää niitä mihinkään. 

Noin kuukaus sitten ostin vielä Ikeasta ihanaa kangasta, jolle on monenlaisia suunnitelmia... kunhan nyt pääsisi siihen vaiheeseen, että pystyy paneutumaan asiaan.

Materiaaleja siis olisi paljon, mutta aikaa on liian vähän. :) Minulla on myös muutama keskeneräinen työ; ristipisto on erittäin kesken, neuleliivitakki (se oranssinen) edelleen kesken, toinen villatakki on vähän kesken. 

Näin tämä aika menee. Tuntuu, ettei ole ehtinyt oikein mihinkään käsityöhön kunnolla paneutua kun on menoa niin paljon. Joulukin lähestyy. Onneksi suurin osa lahjoista on jo hankittu. :)

Luin muuten mielenkiintoisen lopputyön, jonka oli Turun yliopistossa tehnyt Tiina Kivistö:

Muutama poiminto:

"Eräs vastaaja kertoo kuljettavansa käsityötä mukana töissä ja neulovansa aina kun se on mahdollista. Hän siis pyrkii vähentämään tilanteen stressaavuutta mieltä rauhoittavan tekemisen avulla. Kiinnittyminen käsillä tekemiseen rauhoittaa ja auttaa jäsentämään hajanaista olotilaa." s.4

"Käsitöiden tekeminen ja niiden onnistuminen luo positiivisia mielikuvia itsestä ja asioiden kontrolloitavuudesta. Kun omat kädet ja materiaali tai tekniikka tottelevat, ihmisen hallinnantunne kasvaa." s. 5

"Käsityön tekemisen taito ei sijaitse kädessä vaan aivoissa. Käsin tekeminen onkin aivotoimintojen hyväksikäyttöä ja kehittämistä. (Tuomikoski 1988, 34.). Eräs vastaaja pitää käsitöiden tekemistä televisiota katsellessa tai työkokouksissa hyvänä aivovoimisteluna, kun voi tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Toinen vastaaja mainitsee tekevänsä käistöitä itsensä aktivointitarkoituksessa." s. 5

lauantai 16. elokuuta 2014

Jotakin valmista

Ennen
Ensin maalasin sinisellä maalilla, sitten kuivumisen jälkeen kävin kynttilällä läpi kulmat ja joitakin muita kohtia. Sitten maalasin valkosella päälle ja sitten tiskisienellä pyykin kynttilällä käydyt kulmat ym. läpi. Valmis!


Jälkeen

Torkkupeitosta tuli tyynyt liian paksun langan vuoksi

Pipo

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Pitsiliina ja saunatuoksupusseja

Pihan koivut joutuu koville, kun minä käyn jatkuvasti repimässä niistä lehtiä noihin minun saunatuoksupusseihin. Juhannuksenakin oli mökkireissulla mukana pari pussia ja tuoksui kyllä niin ihanalta puusaunan löylyt! :)


Käytiin tällä viikolla SPR kontissa Porissa, josta löysin meidän keittiön sävyihin sopivan pitsiliinan. Sain ideaksi tärkätä sen ikkunan koristeeksi. Onnistui oikein hyvin. 

Tärkkiohjeeni: 2dl kuumaa vettä ja 2 dl sokeria joukkoon. Sekoita sokerivesiliuosta kunnes nesteestä tulee kirkas, sitten sivele tai upota teos liemeen. Oma tärkkäysprojekti kuivui 3 päivää.


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Käsityö tekee hyvää aivoille

Teksti: Helsingin Sanomat

Käsitöiden tekeminen kehittää luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Kahdella kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja, mikä parantaa aivopuoliskojen yhteistyötä, vakuuttaa aivotutkija ja Helsingin yliopiston kognitiotieteen professori Minna Huotilainen.

Käsitöissä käytettävät materiaalit ja töiden kolmiulotteisuus stimuloivat aivoja ja kehittävät näin kolmiulotteista hahmottamiskykyä. Käsitöiden yhteys aivojen hyvinvoinnille on huomattu mediassakin (mm. Helsingin Sanomat 25.5., Talouselämä 24.6.).

Huotilaisen mukaan koulukäsityö ei ole täytetoimintaa “oikeiden aineiden” välillä, vaan luova toiminta aktivoi ja mahdollistaa haastavien kokonaisuuksien oppimisen. Käsitöiden tekeminen nostaa itsetuntoa, rakentaa kokonaisempaa minäkuvaa ja aikaansaa positiivisen kuvan omasta pystyvyydestä. Taito- ja taideaineitahan on esitetty yhdeksi syyksi Pisa-menestykseemme, sillä meillä käytetään lukuaineiden opetukseen muita maita vähemmän aikaa.

Neulominen tehostaa kielen oppimista
Aivot tarvitsevat palautumiseensa monenlaista mielekästä tekemistä. Käsityöt voivat auttaa rentoutumaan ja purkamaan stressiä, mikä on nykypäivänä entistä tärkeämpää.

Käsitöiden tekeminen auttaa myös keskittymään ja voi siten edistää uusien asioiden sisäistämistä. Esimerkiksi neulominen vieraskielistä tv-ohjelmaa katsoessa voi tehostaa vieraan kielen oppimista.Tämä perustuu kielellisen järjestelmän ja oikean käden alueen läheiseen sijaintiin aivoissa. Siis virkkaaminen luennoilla ja kokouksissa pitäisi olla enemmän kuin sallittua!

Tiesitkö, että käsitöiden havainnollistavuutta voi hyödyntää myös vaikeiden käsitteiden ymmärtämisessä? Stanfordin yliopistossa matematiikan opiskelijat laitettiin virkkaamaan fraktaalikuvioita ymmärtääkseen tämän vaikean matemaattisen ilmiön. Myös dna:n rakenteen tai pallon pinta-alan ja tilavuuden voisi kuvitella selventyvän langan ja virkkuukoukun avulla!

Käsityö voi myös opettaa meille armollisuutta. Huotilaisen mukaan keskeneräiseksi jääneet käsityöt pitäisi piilottamisen sijaan nostaa esille, sillä ne ovat osoitus ponnistelusta omien taitojen ylärajoilla, mikä on tulevan onnistumisen ehto. Oman keskeneräisyyden sietäminen on keskeistä älyllisen kehityksen kannalta. Ja ilman keskeneräisiä töitä olisit totaalisesti epäonnistunut haasteiden asettamisessa!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Vihdoinkin jotain valmista

Työkaverini osti pienestä paikallisesta myymälästä hauskan pussukan ja esitteli sitä minulle viime viikolla. Silloin päätin, että nyt viikonloppuna teen kyllä sen keskeneräisen kassini valmiiksi, jotta saan itsekin jotain kesäpiristystä elämään. 

Olin kahden vaiheilla, että laitanko vuoren ja päälykankaan väliin pehmytkankaan. Laitoin ja se oli virhe. Ihan projektin viimeinen ompeluvaihe oli todella haasteellinen, koska ommeltava kangas oli liian paksua. Lanka katkeili jatkuvasti ja kone pysähtyi extrapaksuihin kohtiin. Siitä aiheutu muutama ei toivottu epämuodostuma laukkuun, jotka harmittaa itseä kun tietää niiden olemassa olon. Mies yritti lohdutella, että ei kukaan muu niitä huomaa. Muutoin olen erittäin tyytyväinen kassin ulkonäköön ja tilavuuteen. Vaalea vuorikangas on hyvä siinä suhteessa, että tavarat löytää laukusta paremmin.



Tein laukkuun myös oman soman kännykkätaskun, koska en halua puhelimen pyörivät laukun pohjalla.

Muistiin itselle: Laukku/pussukkaprojekteihin ei kannata laittaa pehmytkangasta väliin.


Aloitin myös koivupussien ompelun. Teen niitä nyt oikein runsaasti, että voidaan talven yli käyttää niitä itse ja sitten voin antaa lahjaksi niitä. Mietin myös, että näistä olisi hauska tehdä sellaisia jättikokoisia teepusseja. :D 

tiistai 27. toukokuuta 2014

Aamulehden sivuilta bongattua

Puheenaihe: Käsityön oikea paikka koulussa olisi eri oppiaineiden sisällä ja lomassa

KOTIMAA | 27.5.2014 | 10:13 | PÄIVITETTY 10:30

Eeva-Maija Lappalainen
Vaikka lukukausi on lähes lopuillaan, kouluissa opetussuunnitelmat ovat työn alla. Keskustelu oppiaineiden säilymisestä, niiden vähenemisestä, tiedon määrästä tuntikehyksessä jatkuu. Se soljuu peruskoulun, lukion, ammattiopintojen ja yliopiston tietotaidon ja taitotiedon viljelyn ja laadun ympärillä. Oppiaineet sisältöineen, pakollisuuksineen tai valinnaisuuksineen pohdituttavat.
Tällöin peruspuheeksi sopii ajatus monialaisuudesta, useamman oppiaineen opettamisesta yhdessä ja toistensa lomassa.
Perusasiaa perusasian perään osaa korostaa lähes jokainen 40-vuotiaaseen peruskouluun kiinnittyjä. Näin tieto joko tulvii tai jossakin sitä on liian vähän.
Pisa-tulosten valossa viriää vilkas keskustelu oppiaineista, esi-, perus- ja lisäopetuksen OPS-perusteiden uudistamisesta: tiedosta, taidosta ja osaamisesta.
Tiedon ja taidon viljely tulisi saada rakentavaan, aitoon ja integroivaan tarkasteluun. Piintyneistä käsityksistä ja tietoperusteista pidetään kiinni. Valmisteluilla on kiire, kun koulujen uudet opetusjärjestelyt alkavat elokuun alussa 2016.
Käsityön opetus
 käy esimerkiksi kapeasta ajattelusta. Siinä pitäydytään tekniikoissa ja perusasioissa, vaikka sillä olisi enemmän annettavaa. Käsityöoppimisen ympärille kussakin koulumuodossa on kehittynyt oma perinnekulttuurinsa.
Traditiota ylläpitävänä voimana perinne toimii edelleen häkin tavoin. Se sitoo ihmiset seuraamaan ja jatkamaan ennen luotua ja olemassa olevaa. Tällöin ihminen tavoittelee ottavansa haltuun kaikkien käsityötekniikkojen perusasiat, jotta voi sitten luovasti tehdä, mitä ja kuinka haluaa. Kouluissa opetetaan yhä käsityölajeja ja -tekniikoita – tekniikkaa tekniikan perään perusasioina. Tässä hukkautuu hienoja jaettavia elementtejä.
Koulussa jaksetaan toistaa jo Cygnaeuksen aikana sanottua: "jos vain tekniikoita opetettaisiin ja esineitä saataisiin..."
Tämän ajatuksen katveessa perusasioita korostavasta koulusta puuttuu keskusteluttaminen, aineiden välinen vuoropuhelu. Jotta voidaan puhua aidosti osaamisesta, sen rakentamiseen tarvitaan pelkän lajien hallinnan sijaan moniaineisuutta.
Koulussa käsityö oppiaineena jää väliinputoajaksi humanistis-yhteiskunnallisen aineryhmän ja luonnontieteellisen aineryhmän välille, kun sen oikea paikka olisi niiden sisällä ja lomassa. Monikulttuuristuva koulu tarvitsee oppiaineiden ja niiden sisältöosaamisen yhteen liittämistä, paneutumista humanistisiin ja luonnontieteellisiin aineryhmiin kuuluvien aineiden yhtäläisyyksiin ja eroihin.
Kuvanlukutaito auttaa
 näkemään ja kuluttamaan myös toisen tekemää. Vapautuessamme käsityön tarkastelusta tekniikoiden kautta –perinteen raamittamasta häkistä – pystymme katselemaan ja "lukemaan" käsityöilmaisua toisin silmin .
Kouluissa tätä voi toteuttaa moniaistimellisesti ja -tieteisesti. Jos esimerkiksi käsintehtyjä esineitä luettaisiin kuvina, monet voisivat sen avulla päätyä tulkitsemaan niitä toisin. Käsintehdyistä esineistä voi johtaa uusia ajatuksia, joiden lähtökohta on esineen ilmaisu ja sen merkitys. Uudelleen tulkittuna käsityöstä voi rakentua kuva, joka edistää sen osien vuorovaikutusta. Edelleen teoksen osien vuorovaikutus ja keskusteluttaminen vaikuttaa rakentavasti yleiskieleen.
Unescon ajatuksen
 (turhilta tuntuvien) taito- ja taideaineiden poistamisesta pitäisi herättää kouluttajat puolustuskannalle ja antaa heille uutta suuntaa merkitykselliseen tehtävään. Jos käsityö integroitaisiin aihe- ja teemakokonaisuuksina muihin oppiaineisiin, oppiminen uudistuisi. Esimerkiksi rakentamani tutkiva käsityöoppiminen paikantaa ja laajentaa osaamista.
Käsityön oppimisen osa-alueissa on tarttuma- ja leikkauspintoja monialaisiin aineisiin. Ne voivat päästä vuorovaikutukseen luonnontieteellisen ja humanistis-yhteiskunnallisen aineryhmän aineiden kanssa. Uudistettu käsityö viestii oppijan kuvataiteen, historian, kemian, fysiikan, matematiikan osaamisesta tai paljastaa heikkoudet.
Esimerkkejä on helppo löytää. Langoista voi oppia matematiikkaa, värjätessä soveltaa kemiaa ja fysiikan lakeja.
Teosten värimaailma kytkeytyy puolestaan sen alkuperään, luontoon ja materiaaleihin. Voimme käyttää tulkitsevasti kieltä ja kirjallisuutta, paikantaa historiaa, taidehistoriaa, maantiedettä…
Vaikka Unesco ohjastaa poistamaan niin sanotut luovuusaineet, niin voisimme ajatella toisin. Integroidussa käsityön opetuksen menetelmässäni oppijat ohjautuvat käsityöoppimisen kautta yleissivistykseen. Siten myös muut oppiaineet palkitsevat teemoitetun kiistanalaisen käsityön.
Tähän kuvanlukutaitoon tutkimustulokseni kannustavat. Huomatessamme, miten teollisesti tuotettu esinekin perustuu käsillä tekemiseen, tulkintaan ja ymmärtämiseen voimme ymmärtää ympäristöä ja esineitä rakentavalla tavalla.
Kirjoittaja on kasvatustieteiden tohtori, yliopiston lehtori ja tutkijatohtori Oulun yliopistossa.